KAARLO mutisee uhkaavasti, hammasta purren.
Hyvä on, hyvä on… Se on hänen viimeinen pahatyönsä täällä…
ANNI uudestaan hätääntyen.
Ei, ei, Kaarlo! Älä sentään ajattele mitään sellaista… Katsos, kaikkihan olisi hukassa, jos, jos… — (Tarttuu Kaarlon kaulaan ja painaa itkien päänsä hänen rinnalleen.)
Oi rakas, minä olen niin onneton…
(Äänettömyys.)
KAARLO puristaa häntä lujasti rintaansa vasten ja hänen suustaan kuuluu terävä hammasten kiristys, sitten käheä kuiskaus.
Anni…
(Äänettömyys.)
(Aikoo suudella, mutta jäykistyy yhtäkkiä liikkumattomaksi niinkuin olisi koskettanut jotain kylmää ja kosteata.)