Mutta jos sinä selität syyn petolliseen menettelyysi ja käyttäydyt toisella tavalla, niin pidän huolta, ettei sinulta puutu mitään tällaisenakaan aikana. Eikä palkanalennus tule myöskään koskemaan sinun omaisiasi.
Isällinen ystäväsi."
KAARLO hurjalla vimmalla.
Voi tuota kirottua konnaa! Kyllä minä sen… Odotappas, — odotappas sinä "isällinen ystävä!"
ANNI tarttuu hänen käteensä, sopertaen levottomana,
Mitä sinä ajattelet, Kaarlo…? Kuule, sinä et saa vain tehdä mitään!
Lupaa se minulle…
KAARLO hurjasti, aivankuin syyttäen.
Mitä sinä sanot! Puolustatko sinä tuota… tuota roistoa?
ANNIN kasvoilla kuvastuu vaikea taistelu, mutta lopulla leimahtaa hänen silmissään tulinen viha.
En! Tahtoisin nähdä hänet kuolleena! Se on niin kauan ahdistanut ja kiusannut minua… ja nyt vielä…