Ooh!
ANNI on tuskallisesti tarkastanut hänen kasvojaan; parahtaa äkkiä käheästi.
Kaarlo…! hylkäätkö sinä nyt minut…? Etkö voi enää antaa anteeksi?
KAARLO
Eihän minulla ole mitään anteeksi annettavaa… Ethän sinä ole mitään rikkonut, Anni parka… Mutta miksi menit sinne?
ANNI
Niin, en aikonut mennä, mutta se oli niin kamalaa ajatella että sinä joutuisit… Niin lue itse…
(Hakee vapisevin käsin hameensa taskusta rypistyneen kirjeen ja ojentaa sen Kaarlolle.)
KAARLO lukee kiihkeän jännityksen vallassa; loppupuolen lausuu huomaamattaan ääneen.
"Tahdon siis vielä kerran varottaa, viimeisen kerran: ellet saavu huomenna selittämään, miksi olet minua narrannut niin monta kertaa, lähtevät isäsi, veljesi ja sinä itse seuraavana päivänä iäksi täältä, ja rakastajasi tulee katoamaan kokonaan maastamme. Minulla on kirje jo valmis. Minun kanssani ei enää leikitellä. Muista nyt: tämä on viimeinen kerta!