(Vaikenee, katsahtaen Anniin.)
ANNI tuskallisesti.
Niin, niin… mestari vihaa niin kauheasti isää… Jospa se nyt toimittaa isän pois tehtaasta…?
KAARLO synkästi.
Vaiti! Ole huoletta, Anni. — (Päättävästi.) — Ei — sitä hän ei tule tekemään. Ei, se on liikaa!
ANNI yhä tuskallisemmin.
Voi, voi… Kaikki, kaikki on nyt hukassa… Kävitkö sinä kylälläpäin,
Emil…? Tiedätkö sinä jo…?
EMIL katkerasti.
Kyllä minä sen tiedän, että nyt saadaan oikein komeasti kuolla nälkään ja mestarilla on taas täydellinen vapaus riiata!
KAARLO hitaasti, raivosta värisevin äänin.