Voi tuota kirottua! Onko, saako se tehdä nyt sitte mitä vaan! Saako, saako… se?
ANNI nyyhkyttäen.
Voi, isä, minun täytyy lähteä pois, jonnekin kauas… tai kuolla… En voi olla täällä… niinkauan kuin se on! En voi… Isä-kulta… älkää… antakaa anteeksi…
KORPI
Voi lapsi parka…
(Anni juoksee itkien hänen syliinsä. Hän silittää tyttärensä tukkaa ja kuiskaa hiljaa, surullisesti.)
Voi lapsi parka, pikku Anni raukka…
(Näyttää taas kuin havahauvan ja lausuu kolkosti, vaivoin hilliten itsensä.)
Se mies on tehnyt liian paljon pahaa! Sille täytyy tulla huono loppu, sillä…
(Vaikenee äkkiä kuin sanojaan pelästyen, tarttuu päähänsä änkyttäen hätääntyen.)