Vilho, Vilho… tule tänne!
KORPI
En ehdi! Minun täytyy lähteä…
LIISA ilmestyy kamarin ovelle, hätäisenä, kalpeana.
Minä pelkään, että Aune rupeaa nyt kuolemaan… Hän on kamalan näköinen… Älä vain lähde minnekkään, Vilho…
KORPI mutisee tolkuttomasti.
Mitä, mitä tämä on…? Minunhan pitäisi heti…
LIISA on aivan suunniltaan ja vaikeroi epätoivoisesti.
Voi minua! Aune kuolee — minun syntieni tähden… Minä ansaitsen vaikka minkä rangaistuksen, mutta kun pikku Aunen täytyy kuolla minun syntieni sovitukseksi, niin se on liian kamalaa. Vilho, minä en kestä sitä yksin, ole minun kanssani, tule…
(Poistuu nyyhkyttäen.)