MESTARI
Hyvä on! Kettunen pitää nyt sitten mielessään, etten minä ole missään tekemisissä tämän kirjeen kanssa. Nähkääs, se on mukavampi näin, kun — kun minä en ole kaikkea itse kuullut…
KETTUNEN
Niin kai… mestari saa vain luottaa minuun… — (Istahtaa, huomaamattaan, mutta hypähtää äkkiä ja sähisee kasvot kivusta ja suuttumuksesta vääntyen.) — Mutta tuleeko se Korpi sitten varmasti pois täältä… ja, ja varsinkin se pojan hunsvotti, lurjus?
MESTARI joka ei ymmärrä Kettusen kiihtymyksen syytä, huomauttaa kylmästi.
Kyllä minä sitten teen, niinkuin parhaaksi näen.
KETTUNEN nöyrästi.
Tietysti herra mestari itse parhaiten tietää… enhän minä, minä tuota… Jaa, ehkä minä, tuota, saan nyt sitten mennä…?
MESTARI hyvästellen kädestä.
Hyvästi vaan, hyvästi vaan!