KETTUNEN
Hyvästi, herra mestari! Ja nöyrimmät kiitokset, tuota, lupauksistanne…
(Menee.)
MESTARI kävelee edestakaisin hykerrellen käsiään mielihyvästä.
Seisahtuu keskelle lattiaa ja jupisee itsekseen.
— Jaha, koska ne eivät päättäneet — niin kyllä minä päätän — (Laskee sormillaan.) — Suonpää — Korpi — hänen poikansa. Hm. — (Menee telefooniin.) — Saanko patruuna Jönssonille. — Onko se herra patruuna? Jaha, hyvää iltaa, tämä on Holm. Minulla on nyt oikein hyviä uutisia! Senjälkeen kun soitin, kävivät monet työmiehet ilmoittamassa, että tulevat työhön milloin tahansa. Ja äsken oli lakkolaisilla yhteinen kokous, jossa päättivät lopettaa lakon ja palata huomenna töihin ilman mitään ehtoja. — (Paussi.) — Niillä ei onneksi ollut mitään avustusrahastoa, ja kyllä routa porsaan kotiin ajaa! — (Nauraa ivallisesti.) — Kyllä se oikein oli niille lurjuksille, kun menivät levittämään minusta sellaista — ihan perätöntä valhetta! — (Paussi. — Sitten jatkaa omituisen mielistelevällä äänellä.) — Minun pitäisi taas puhua herra patruunalle siitä — siitä eroittamisasiasta. Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että jos ne kiihottajat, joiden ansiota tämä lakko oli — jos ne saavat rauhassa jatkaa kiihotustyötään, niin pian liittyy suurin osa työväestä yhdistykseen ja me saamme uuden lakon, joka ei lopu näin helpolla. Sentähden pahimmat pitäisi eroittaa — nyt kun on sopiva tilaisuus. — (Paussi.) — Niin, ainakin ne kolme, joista olen puhunut — sitä vaatii ehdottomasti tehtaan ja herra patruunan etu. Ensiksi Kaarlo Suonpää; sitten Vilho Korpi. — (Paussi.) — Niin — kyllä hän tavattoman hyvä työmies on, mutta hän juuri on suurin syyllinen tähän lakkoon. — (Paussi.) — Tietysti en minä millään tavalla tahdo tehdä herra patruunan tahtoa vastaan, mutta minun täytyy kuitenkin ilmoittaa, että tuo Korpi on erittäin älykäs mies, se saa täällä niin paljo aikaan, että minä en voi mennä vastaamaan tehtaan turvallisuudesta, enkä työväestön kuuliaisuudesta ja rauhallisuudesta. — (Paussi — iloisesti.) — Herra patruuna siis suostuu Korven eroittamiseen. — (Paussi.) — Kiitos, kiitos! Nuori se kyllä vielä on, mutta isänsä sisu sillä näyttää olevan. — (Paussi.) — Niin, niin, en minä nyt tällä kerralla useampaa… ehkä ne toisetkin jo tuosta huomaavat… — (Paussi.) — Kiitoksia vain — herra patruuna saa täydellisesti luottaa minuun siinä suhteessa! Hyvästi, herra patruuna!
Sytyttää taas sikaarin ja kävelee muutaman kerran lattialla edestakaisin; napsahuttaa sitten sormiaan ja sanoo puoliääneen. — "Kaikki käy kuin rasvattu!"
Pomo tulee sisään ja asettaa pitkän koneenavaimen nurkkaan.
MESTARI ystävällisesti.
No, onnistuitteko?