No, minä en huuda… Mutta Korpea ei ajeta kuin koiraa! Te itse menette ennen… Niin, lähtekää te pois tältä tehtaalta! Se on minun mielipiteeni!
MESTARIN silmät välähtävät kiukusta ja epämääräisestä pelosta. Hän hillitsee kuitenkin itsensä ja sanoo puoleksi ivallisesti.
Pois? Minä! Miksi niin…?
KAARLO
Te olette tehnyt täällä niin paljon pahaa… En voi kärsiä, että te jäätte tänne!
MESTARI koettaa vieläkin puhua pilkallisesti, vaikka vapisee raivosta.
Vai niin… Te ette voi kärsiä minua… Mutta herra ei näytä vielä tietävän, että hän huomenna lähtee täältä toisten villitsijäin mukana. — Pahaenteisesti. — Tänne ei kukaan teistä koskaan tule takaisin — eikä teitä muuallakaan avosylin työhön oteta… Ymmärrättekö…?
KAARLO hiljaa, jännittyneenä.
Aiotteko te Korvenkin tulevaisuuden tehdä tuollaiseksi…
MESTARI aivankuin vihastaan juopuen.