Mitä, mitä sanot…? Lurjus! Vankeuteen toimitan… Siperiaan, siellä istut… lurjus! — (Ikäänkuin kostonhimosta huumautuen unohtaa hän kaiken varovaisuuden ja sähisee röyhkeästi ilkkuen.) — Ja tiedä se, että minä teen ja tulen aina tekemään, mitä itse tahdon! Morsiamesi! Entä sitten? Kyllä se sinulle vielä kelpaa…
KAARLON hampaat kirskahtavat terävästi, hän astuu askeleen eteenpäin, ärjähtäen hurjistuneena.
Kuolema ja helvetti! Nyt riittää! Kysyn viimeisen kerran: lähdetkö täältä?
MESTARI änkyttää pelosta ja kiukusta vavisten.
En koskaan sinun käskystäsi… senkin, senkin roisto! Mitä nyt… sinä…
KAARLO
Vai et mennyt…
(Hypähtää notkeasti ovelle, vääntää sen lukkoon ja pistää avaimen taskuunsa. Hänen kuolemankalpeat kasvonsa näyttävät pelottavilta ja silmissä leiskahtaa julma, mieletön riemu.)
Hyvä on!
MESTARI pälyilee kauhistunein katsein ympärilleen, ähkyen.