Jumala määrännyt! Ajattele nyt, olisiko meilläkään edes tällaista joulua, jollen olisi saanut sivutöistä toistasataa markkaa.
LIISA kuin havahtuen.
Niin, se on kyllä totta, että olisimme saaneet olla yhtämittaa puutteessa sen syksyisen palkanalennuksen jälkeen. — (Epäröiden.) — Mutta ehkä Jumala johti niin, että sait niin paljo niistä koneenosista.
KORPI
Ei, kyllä minä itse menin kysymään, kuullessani, että ne olivat vanhoja ja kuluneita. Ja ota huomioon, että useimmissa perheissä on sen palkanalennuksen tähden parhaillaan puute. Sentähden en voi uskoa, että Jumala olisi niin tahtonut — vaan patruuna ja mestari…
LIISA hermostuen.
Älä Vilho — älä puhu nyt… noin. Minun oli niin hyvä ja tyytyväinen olla. Mutta jos rupeaa ajattelemaan, niin ei ymmärrä lopulta mitään. Ihminen ei saa ajatella, se on…
(Hänen puheensa keskeytyy, sillä sisään astuu Emil. Hän hymyilee ja koettaa puhua iloisen äänekkäästi, peittääkseen kalvavaa levottomuuttaan. Toisinaan kuitenkin synkistyy ja havahtuu uudestaan kuin unesta.)
ANNI aivankuin oman onnensa huumaamana.
Emil, missä viivyit näin kauan? Olisit muuten sinäkin saanut joululahjoja. Nyt jäit ilman.