EMIL
Niin sitä saattaa sattua. Mutta en välitä jos toiset sensijaan ovat saaneet hyviä lahjoja. Mitä sinä sait?
ANNI hymyillen.
Jaa — minä en todella saanut mitään tällä kerralla…
EMIL
Anni! Puhu totta! Olet sen näköinen kuin olisit saanut oikein suuren lahjan — suuremman lahjan kuin kukaan meistä. Miten se on Anni?
ANNI hypähtää äkkiä seisomaan ja puhuu hiljaa värisevin äänin, ja katsoen omaisiaan säteilevin silmin. Se on totta veljeni: olen saanut enemmin kuin kukaan koko maailmassa — ja minä olen iloisempi ja onnellisempi kuin kukaan maailmassa. — (Näyttää sormusta.) — Ja katsos tätä, sen vielä sain kukkuraksi. Niin veli — isä ja äiti. Me menemme kuulutuksiin heti pyhien jälkeen. Me saamme säästörahoillamme senverran huonekaluja ja muuta, että tulemme toimeen aluksi — emmehän me paljoa tarvitsekaan…
LIISA liikutettuna.
Jumala teitä siunatkoon, lapset.