Mestarillahan on toisia, montakin — jos se kerran on välttämätöntä paremmille ihmisille! Miksi te siis minua kiusaatte?
MESTARI teennäisen moittivasti.
Voi Anni! Sinäkö syytät minua kiusaamisesta, vaikken ole tahtonut sinulle muuta kuin hyvää? Sinä et välitä vähääkään minun tunteistani, lähetit lahjanikin sillälailla takaisin. — (Ottaa taskustaan kellon ja lähenee taas Annia.) — Ota tämä edes… otathan Anni…
ANNI tuskastuneena.
Välitättekö te minun tunteistani, kun yhtämittaa puhutte sitä samaa, vaikka monasti olen sanonut etten voi teistä pitää? Miksi te nytkin tyrkytätte väkisin lahjaanne kun minä en sitä tahdo?
MESTARI
Enhän voinut aavistaa, että sinä tulet siitä entistä katkerammaksi. Odotin minä edes ystävällistä sanaa, katsetta — ajattelin, että sinä sentään lopulta alat ymmärtää, tulet minun ystäväkseni… Minä järjestäisin kaikki niin hyvin, saisit kaksinkertaisen palkan, ja…
ANNI punastuen harmista ja häpeästä.
Te tahtoisitte tuollaisella kellolla ostaa minut, mutta se ei tapahdu! Minä en tee koskaan sellaista rikosta! Olenhan jo sanonut, että pidän toisesta — että minulla on sulhanen, Kaarlo…
MESTARI silmät välähtäen; hillitsee itsensä tekeytyen hämmästyneeksi.