Mitä, mitä tämä oikein on? — Minua, minua solvataan, uhataan!
KAARLO Annille, joka kyyristyneenä itkee eräässä nurkassa.
Anni tule pois, lähde heti täältä — mene kotiin…
(Kun Anni on poistunut, lähenee Kaarlo mestaria omituisin, hiipivin askelin ja hänen äänessään värisee pidätetty raivo ja tuska.)
Sanokaa paikalla, teittekö te jotain hänelle — mitä täällä tapahtui?
Sanokaa se heti, heti!
MESTARI alkaa tointua saadessaan voimaa kiihtyvästä vihastaan; lausuu vihdoin hitaasti, aivankuin nauttien toisen tuskasta ja epätietoisuudesta.
Vai niin… Tekö äsken estitte minut telefoneeraamasta? Tekö rohkenitte hyökätä minun kimppuuni? Ja nyt te tulette vielä kysymään — niin, mitä te oikein tahdotte tietää…?
KAARLO hiljaa, pahanenteisesti.
Älkää ärsyttäkö minua enää! Sanokaa mitä teitte hänelle — sanokaa paikalla! Muuten tapahtuu onnettomuus!