Aivan oikein! Teille tapahtuu onnettomuus, ellette tuki suutanne! Tekö uhkailette — te, joka olette minun vallassani… jolle voin tehdä mitä tahdon? — (Hiljemmin.) — Minä sanon nyt teille viimeisen kerran: jollette ole aivan ääneti tästä asiasta, ja heti laputa tiehenne täältä — niin teidät viedään kylmimpään Siperiaan. Se puhe on vielä minun muistissani… Ymmärrättekö…?
KAARLO korostaen jokainoan sanan hurjalla vihalla ja uhkalla.
Ja minä sanon teille, kurja santarmikätyri! Jos minut syyttömästi ilmiannatte, tai jos olette tehnyt jotakin Annille — niin teidät viedään hautaan… Vaikka minut vietäisi sitten kuumimpaan helvettiin! Ymmärrättekö?
MESTARI murisee raivon ja sisäisen levottomuuden vallassa.
Odotappa lurjus… kyllä sinä… tämän muistat… minä varoitan sinua…
KAARLO ääntään hiljentäen.
Minä en varota! Mutta voi teitä. — Jos minun vielä täytyy tulla tänne!
Esirippu.
Toinen näytös.
Ensimmäinen kuvaelma.