KORPI keskeyttää kiusaantuneena, miltei rukoillen.
Älä nyt taas Liisa… anna minun olla rauhassa! Meidän täytyy vielä kestää jotenkin — edes pieni aika…
LIISA
Sehän on mahdotonta! Jos lakkoa jatkuu vielä neljännen viikon, niin meille tulee eteen nälkäkuolema…
KORPI katkerasti.
Tulkoon sitten! Nälkään saamme kuolla silloinkin jos ne voittavat ja alentavat palkat mielensä mukaan! Näin kuollaan ainakin nopeammin — ei tarvitse niin kauan kitua!
LIISA vapisevalla äänellä.
Voi Vilho, mitä sinä puhut…? Etkö sinä enää mitään välitä minusta ja lapsista, heidän kärsimyksistään?
KORPI tuskallisen kiihkeästi.
Liisa parka… Ei nyt auta ajatella sitä vaikka joudummekin kärsimään jonkun viikon! Olethan itsekin monasti sanonut, ettemme elä sellaisella palkalla — tässähän on kysymys olemassaolosta… Eikä lakkomme koske yksinomaan meitä, se vaikuttaa tavallaan koko maan köyhien elämään. Jos me voitamme, alkavat työläiset kaikkialla herätä ja järjestyä, vaatia oikeuksiansa. Tappiomme taas masentaisi köyhien mieliä, levittäisi toivottomuutta. Niin Liisa, meidän täytyy vielä kestää…