LIISA tukehtuneesti.
En minä itsestäni mitään välittäisi, mutta kun lapset… Ja pikku Aune on tänään tullut niin kovin heikoksi, kyllä hän vaan kuolee…
KORPI hätkähtää ja änkyttää sekavasti.
Onko, onko Aune sairaampi…? Olihan hän vielä eilen… tuota… Mistä hän niin äkkiä on huonontunut…?
LIISA peittäen kasvonsa.
Kysytkö sinä sitä? Täytyyhän pienen lapsen vatsan mennä piloille kun ei saa muuta kuin hapanta leivänpurua. — (Tukehtuneesti nyyhkyttäen.) — Kahteen päivään ei enää ole tullut tippaakaan rintaa — imee ihan turhaan… Tänään ei saatu enää maitoakaan — eilen sai pienen tilkan…
KORPI
Voi Liisa… mikset ole ennen sanonut?
LIISA
En ole tahtonut enää lisätä huoliasi… Ethän sinäkään olisi mitään voinut — kun ei ole mitään…