Ei Vilho, sinä et saa tehdä sitä… sinä palellut ehdottomasti kun ei ole minkäänlaista päällystakkia. Nytkin tuntuu pakkanen yhä kiihtyvän.
KORPI käskevästi, alkaen riisua takkiaan.
Tuo pian. Minä tahdon.
LIISA lähtee kyökkiin; palaa hetken kiiluttua, tuoden rikkinäisen puseron. Korpi pukee sen ylleen ja alkaa väristä vilusta; Liisa katselee tuskallisesti kun hän käärii takkinsa sanomalehden puolikkaaseen ja aikoo lähteä.
LIISA pidättäen nyyhkytystään.
Voi herra jumala tätä kurjuutta!
KORPI lohduttaen.
Älä nyt Liisa, kyllä tästä vielä selviydytään. Minä tulen heti.
(Lähtee.)
LIISA menee ikkunan ääreen ja koittaa sulattaa sormellaan reikää jäähän; mutisee itsekseen.