Herra jumala, kun se on paksua… Pimeähän siellä jo tulee eikä vieläkään näy…
(Tarttuu yhtäkkiä kaulaansa, voihkaisten kuin tukehtumaisillaan.)
Herra, taivaallinen isä — armahda tämä kerta! Suojele, pelasta lapseni!
Miksi, miksi en kieltänyt, estänyt häntä, sanonut mitä ajattelin…
(Vääntelee käsiään kalvavan levottomuuden vallassa.)
KAARLO tulee sisään hengittäen nopeasti kuin juoksun jälkeen. Hän on kovasti laihtunut ja hänen kalvenneille kasvoilleen on ilmestynyt kova, kärsivä ilme.
Hyvää iltaa! Miten te täällä enää tarkenette?
LIISA
Kyllä se huonoa tahtoo olla — kun ne lapsiraukat ovat vielä sairaita.
Aune tulee päivä päivältä huonommaksi.
KAARLO
Sepä ikävää. Mihin Korpi meni sellaista kyytiä? Kun ei ehtinyt edes vastata…