LIISA vältellen.
Hän meni vain vähän asialle. Missä sinä olet noin hengästynyt?
KAARLO koettaa sanoa leikillisesti.
Juoksin hiukan — lämpimikseni, sillä ulkona tuntuu hieman vilpoiselta.
Näyttää ihankuin ilmojen haltijakin olisi herrain puolella.
LIISA liikutettuna.
Niin, juuri sitä minä olen ajatellut! Kun kaikki on meitä vastaan, kaikki epäonnistuu. Ehkä tämä lakko sittenkin on jumalan tahtoa vastaan?
KAARLO katkerasti.
Oletteko siis sitä mieltä, että jumala tahtoisi teidän pienet lapsenne kärsimään yhtämittaa nälkää, värisemään risoissaan — jotta patruuna saisi entistä suuremman voiton? Että jumala tahtoisi viedä leivän pienten lastenne suusta — patruunan hyväksi?
LIISA neuvottomana.
En minä oikein ymmärrä, mutta kun jumala kerran on luonut köyhiä ja rikkaita, niin kai se sitten hänen tahtonsa on, että meidän täytyy kärsiä. Ja koska sanassakin sanotaan, ettei varpunenkaan putoa oksalta ilman hänen tahtoaan…