— Jalkani, jalkani…
Oi, hän ei enää koskaan saa juosta, pyöräillä, hiihtää…
Ei milloinkaan!
Mutta jos tämä olikin vain hirvittävää unta?
Ei, ei! Entistä kovemmin alkoi pakottaa, viiltää, polttaa — ja sileä ja tasainen oli vuode siltä kohdalta, missä jalkojen piti olla…
Hän ei enää koskaan saa kävellä rakastettunsa kanssa… Vielä eilen illalla he olivat kävelleet myöhäiseen… mutta nyt ei enää koskaan.
Ei milloinkaan!
— Jalkani, jalkani…
Ja hän alkoi katkerasti itkeä ja huusi itkunsa lomasta hurjasti:
— Antakaa minulle myrkkyä! Parempi on kuolla!