— Jumala… hyvä jumala… — soperteli tytär.
Nuorin poika itki.
Ja vanha vaimo. Niin — hän poistui taas horjuvin askelin rukoilemaan.
Oli tullut ilta.
II
Seuraavana iltana.
Hän ei ole vieläkään kuollut.
Mikään ei ole muuttunut: sama himmeä valo, sama inhottava löyhkä, samat valitukset — omaiset vain ovat yhä väsyneempiä, he ovat muuttuneet yhä hermostuneemmiksi, he toivovat yhä hartaammin loppua, kuolemaa.
Tapansa mukaan oli lääkäri käynyt aamulla katsomassa ja ilmoittanut, että hänen mielipiteensä mukaan sairaan on aivan mahdoton elää enää huomiseen.
Tämän ilmoituksen johdosta kutsuttiin pappi, joka antoi sairaalle herran pyhän ehtoollisen. Ja nyt hänen piti olla valmis kuolemaan.