Hillittyä naurua.
GÖÖS uhkaavasti. Hyvä! Oikein hyvä…
LINDEVALL kääntyen naisten puoleen. Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi, että me tässä olemme puhuneet hevoshuijareista ja — ja yleensäkin asioista, joiden pelkään kaikkein vähimmin naisia miellyttävän.
MIRJAM. Päinvastoin! Tämä keskustelu on ainakin minusta ollut mitä mielenkiintoisin. — (Hymyillen) — Ja jos oikein suoraan tunnustan, niin haluaisin kuulla hänestä vielä enemmänkin…
LINDÉN. kuin itsekseen, koomillisesti. Oi nainen, nainen! Eevan ajoista asti et sinä vähääkään ole parantunut!
Naurua.
MIRJAM hieman hämmentyen. Onko se sitten niin hirveän pahaa? Se on kyllä totta, että tunnen häntä hiukan — mutta tahtoisin hyvin mielelläni tutustua häneen lähemmin…
LINDÉN. Lähemmin… Perusteet ovat samat ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Sillä kai arvoisa esi-äitimmekin ne kielletyt hedelmät näki — mutta kas lähempi tutustuminen, sitä hän tahtoi!
Yleinen nauru.
MIRJAM nauraen. Te olette parantumaton, herra Lindén!