GÖÖS harmistuneena. Miehen laki… Vai niin!
LINDEVALL purevasti. Aivan niin! Vahinko vain, että se laki on niin vähän tunnettu… Ja Brunoa sinä et tunne vähimmässäkään määrässä.
GÖÖS. Että minä en tunne? Minä, joka olen käynyt samaa koulua! Tosin hän oli nuorempi, mutta minä tiedän tarkalleen, minkälainen hän jo silloin oli… Niinpä hän kerran iski kivellä erään suuremman toverinsa pään miltei halki, kun tämä oli väittänyt hänen varastaneen.
LINDEVALL. Kyllä minäkin voisin hänestä puhua… Voisin muun muassa mainita senkin, jonka useat teistä tietävätkin, että hän kerran oman henkensä uhalla pelasti minut hukkumasta… — (Hymyillen iroonisesti.) — Mutta miksikäs minä rupeaisin lähimäisestäni hyvää puhumaan? Onhan paljon hauskempi puhua pahaa — varsinkin silloin, kun asianomainen on poissa…
Naurua.
GÖÖS suuttuneena. Mutta minä voin tuoda vieläkin esimerkkejä…
LINDEVALL keskeyttäen hänet kohteliaasti, mutta lujasti. Ystäväni! Koska Storm ei ole täällä, niin minä toivon, että sinä annat hänen jäädä sellaiseksi kuin hän on…
LINNEA hienolla ivalla. Niin… jos te, herra Göös tahdotte häntä parantaa, niin ettekö voisi mennä puhumaan näistä asioista hänelle itselleen…?
GÖÖS ärsyyntyen. Tarkottaako neiti, että minä en uskalla?
LINNEA. Enhän ole mitään sanonut… Ajattelin vain, että kun te olette niin mallikelpoinen ja urhea…