LINDEVALL. Mutta hyvät herrat, onhan olemassa jotain muutakin, kuin kirjoitettu laki… Ja se on — miehen laki.
MIRJAM. Kyllä minunkin täytyy mielipiteenäni lausua, etten tahtoisi istua sellaisen miehen rinnalla, joka ei pelastaisi hevosparkaa moisten julmurien kynsistä — keinolla millä tahansa! Mielestäni oli se aivan oikein tehty.
ÄÄNIÄ.
— Se oli oikein!
— Kyllä se niin on…
SYLVIA ihastuneena. Hän mahtaa olla hurmaava…
LUND hämillään, änkyttäen. Niin, en minäkään tarkoittanut… Tarkoitin vain sitä tapaa… jolla… joka minusta on liian raju…
LINDÉN. Vaikka pitäisimmekin herra Stormin menettelyä hieman rajuna, niin osoittaa se kuitenkin sitä, että hän on oikeudentuntoinen ja rehellinen…
GÖÖS keskeyttäen, katkerasti. Kiitoksia paljon! Minä olen siis epärehellinen…?
LINDÉN hymyillen kaksimielisesti. Sitä minä en ole sanonut — ja minä pelkään, että se on asia, josta en koskaan uskalla lähteä väittelemään… — (Naurua. Vakavasti.) — Tahtoisin vain sanoa, että tuollaiset teot johtuvat kokonaan luonteesta. Hän nähtävästi kuuluu niihin, jotka eivät tuollaisessa tapauksessa voi toisin menetellä. Heidän toimintaansa ohjaa tunne, joka todella on voimakkaampi ja velvoittavampi kuin mikään kirjoitettu laki. Ja koska tuollainen tunne, joka pakottaa puolustamaan heikkoja, on miehekäs, niin ei mielestäni ole väärin, vaikka antaisi sille tuon kauniin nimen: miehen laki…