Äänettömyys. Vieraat yhä seisovat kuin lamaantuneina jännityksestä.
STORM kalpenee, hänen silmänsä leimahtavat raivosta — ja hän astuu jo askeleen Göösiä kohden. Mutta samassa hän seisahtuukin ja pakottaa tahdonlujuudella kasvonsa tyyniksi; vain hänen äänensä värähtää omituisesti, kun hän lopulta sanoo hiljaa, väkinäisesti hymyillen. No, jokaisella on omat mielipiteensä… Vaikka olenkin sitä mieltä, että olette valinnut mitä sopimattomimman paikan sellaisille puheille…
MIRJAM aivankuin olisi päässyt jostakin taakasta. Ah, herra Storm… Minä kokonaan unohdin tarjota teille jotakin… Suvaitkaa tulla tänne toiseen huoneeseen…
Tarttuu Stormin käsivarteen.
STORM hymyillen niinkuin ei mitään olisi tapahtunut; hänen kasvonsa vain ovat kalpeat. Kiitoksia neiti! Mielelläni.
Poistuvat.
LINDEVALL astuu kiivaasti Göösin luokse ja sanoo hiljaa, raivostuen. Sinä teit skandaalin — ole siis hyvä ja poistu heti paikalla! — Ja pidä huoli siitä, että Stormia huomenaamuna odottaa anteeksipyyntö…
GÖÖS, joka on miltei kokonaan selvinnyt humalastaan, änkyttää. Kyllä minä menen… vähemmälläkin melulla…
Poistuu.