LINNEA hieman lihavahko keski-ikäinen nainen; tekee liikkeitä ja puhuu paatoksella; kateellisesti. Mutta herra Lindén! Tehän puhutte ihan kauheita .. Älkää nyt meitä kokonaan säikähdyttäkö!
MIRJAM. Todellakin, hyvät herrat… Minun täytyy pyytää anteeksi jos olisin saattanut teidät vakavalle tuulelle…
LINDEVALL. Älkäähän nyt neiti… Se juuri osoittaa, että te olette todellinen taiteilija!
MIRJAM hymyillen. Lakatkaa nyt, herra Lindevall… Ja käykäämme tänne viereiseen huoneeseen ottamaan hedelmiä! Älkää tekään, herra Lindén, muistelko enää minun ikävän kappaleeni vaikutusta…
LINDÉN. Päinvastoin! Minä muistan sen aina…
GÖÖS juopuneesti. Te esititte sen suuremmoisesti… niin, suuremmoisesti on oikea sana.
MIRJAM. No, olkaa nyt ystävällisiä ja siirtykää toiselle puolelle.
ÄÄNIÄ. — Kiitoksia, kiitoksia vain!
Alkavat poistua perällä olevaan ruokailuhuoneeseen.
LINDEVALL. Neiti, sallikaa kysyä, oletteko käskenyt Bruno Stormin tänne tänä iltana?