Poliisit tarttuvat Stormiin ja miltei nostavat hänet ylös. Hän antaa kaiken tapahtua vastustelematta. Vasta kun tullaan eteiseen, näyttää hän aivankuin heräävän. Hän nostaa päänsä — ja yht'äkkiä hän raivoisalla voimalla lennättää poliisit luotaan. Ennenkuin he ehtivät tointua hämmästyksestään, juoksee hän takaisin seurusteluhuoneeseen.
KOMISARJUS säikähtyneenä. Meidän täytyy olla varuillamme… Hän meni varmasti hakemaan asetta! (Lähenevät varovasti ovea.)
STORM on heti syöksynyt Mirjamin ruumiin ylitse vaikeroiden sanomattomassa tuskassa. Mirjam… Mirjam… Mirjam.
Esirippu.
NELJÄS NÄYTÖS
Vankikoppi.
Tummat, rapatut seinät. Vasemmalla katonrajassa pieni ikkuna paksuine ristikkoineen. Perällä paksu, raudoitettu ovi, jossa on pyöreä tirkistysreikä. — Kalustona vuode, pöytä ja tuoli.
Kuumeentapaisin askelin kävelee Storm kopissa nurkasta nurkkaan. Hänen kasvonsa ovat kuolonkalpeat, silmät suuret ja tuijottavat; näkyy, ettei hän lainkaan ole nukkunut. — Hänellä on vielä sama puku kuin vangittaessakin… veripilkutkin näkyvät vielä rypistyneellä paidanrintamuksella. Vieläkin on hän hirvittävän kaunis, mutta hän ei ole enää sama nuori mies kuin ennen.
Hän kävelee, kävelee nurkasta nurkkaan aivankuin peto häkissään. Toisinaan hän seisahtuu hetkeksi ja hänen kelmeät huulensa liikkuvat hiljaa — niinkuin hän ei uskaltaisi puhua ääneen.
Silloin alkaa kuulua laahustavaa, kahleihin kytkettyjen jalkojen astuntaa. Tyhjässä käytävässä kuuluu tuo lähenevä kolina omituisen räikeältä ja pelottavalta. Kun se menee Stormin kopin ohitse, tarttuu hän kaksin käsin päähänsä ja katseensa harhailee ympäri koppia kuin mielettömän. Kun kolina on häipynyt, alkaa hän uudestaan kävellä.