STORM. Saattaa olla… Mutta nyt ilmoitan sinulle, että kaikissa tapauksissa kuolen… kuolen nälkään… En ole nyt kolmeen päivään mitään maistanut — ja kun edelleen olen syömättä, niin kuolema tulee varmasti. — (Hymyillen katkerasti) — Vaikkakin hieman myöhempään…
LINDEVALL tukehtuneella äänellä. Aiotko sinä todellakin kuolla…
Ehdottomasti kuolla?
STORM synkällä päättäväisyydellä. Aion. Siitä ei minua voi kukaan estää! Minä olen näinä kolmena päivänä ajatellut sitä niin paljon… yleisemmältäkin kannalta… ja olen huomannut, että minulta on kaikki loppunut. Sinähän yksin tiedät, miten olen koettanut taistella luonnettani vastaan — ja nyt näet, miten turhaa se on ollut…
LINDEVALL. Kaikki voi parantua ja sinä itse voit muuttua…
STORM. Jos minä en nyt voinut hillitä itseäni, niin miten voisin vastaisuudessakaan sitä sen paremmin? Ja sano nyt suoraan, kannattaako minunlaiseni elää? Onko minulla siihen oikeuttakaan…? Minähän olen surmannut kaksi viatonta ihmistä… Minä olen pahempi kuin tavallinen rosvo…
LINDEVALL. Sinä syytät itseäsi ansaitsematta…
STORM toivottomasti. Ja vaikka olisi miten tahansa, niin minä en voi elää kun hän on kuollut… Kaikinpuolin on siis parasta, että häviän.
LINDEVALL. Mutta jos ystävän sanalla on jotakin merkitystä, niin sinä et tee sitä…
STORM järkähtämättömästi. Siitä ei enää kannata puhua: minä olen sen jo päättänyt.
LINDEVALL katsoo häntä tuskallisesti tutkien. Minä näen, että sinä aiot sen tehdä… Enkä tahdo, että sinä kuolet nälkään — (Hiljaa) — Minä toin sinulle…