LINDEVALL nyökäyttää vain hiljaa päätään.
STORM ottaen pöydän takaa erään paperin. Tässä on testamenttini.
Äänettömyys.
Tervehdä sisartani… Sano, ettei hän itkisi paljon minun tähteni…
Äänettömyys.
Me emme enää tämän jälkeen näe toisiamme… — (Syleilevät toisiaan raskaan liikutuksen valtaamana.)
STORM pitkän äänettömyyden jälkeen; koleasti. Hyvästi, Arvid…
LINDEVALL aikoo sanoa jotain, mutta mitään ääntä ei hänen kurkustaan tule. Vihdoin hän onnistuu käheästi kuiskaamaan yhden ainoan sanan. Bruno…
Astuu raskaasti ovelle. Siinä hän vielä kerran kääntyy ja katsahtaa ystäväänsä — viimeisen kerran. Sitten hän poistuu sulkien oven — ja Storm on yksin.
Äänettömyys. Vain silloin tällöin kuuluu joku epämääräinen ääni,
raskaita, väsyneitä askeleita ja jossakin kalahtavat kahleet… Mutta
Storm istuu yhä rahillaan tuijottaen aavemaisin katsein eteensä.
Vihdoin kuiskaa hän hiljaa: Yksin…