ARTARIK (synkästi.)
Niin on edullisin asettua.
SPARTACUS.
Olemmeko siis yksimielisiä?
KAIKKI.
Olemme! Olemme!
SPARTACUS.
No niin, Artarik! Mene järjestämään joukkosi paikoilleen. — (Tarttuu
Artarikin käteen, katsoo häntä hetken silmiin ja sanoo painavasti.) —
Ja muista roomalaisia!
ARTARIK (kolkosti.)
Minä muistan… — (Poistuu.)
SPARTACUS (samoin kuin äsken.)
Ja sinä, Garizo! Hyvästi!
KARMIDES (tarttuen Spartacuksen käteen, surullisesti hymyillen.)
Emme päässeetkään enää kotiin…
SPARTACUS (puristaa hänen kättään äänettömästi.)
Karmides poistuu hitain askelin.
SPARTACUS (kääntyen gladiaattoreihin.)
Veljet! Te kuulitte mitä äsken ehdotin. Haluatteko jäädä tähän?