GARIZO (paljastaen miekkansa.)
Kuole siis, petturi!
TOISET (paljastavat myöskin miekkansa.)
Kuolema hänelle!
SPARTACUS. Seis! Älkää tahratko miekkojanne! Koko avarassa maailmassa on vain yksi, joka enää alentumatta voi hänet surmata: hän itse. — (Menee Enomanuksen luokse ja tempaa miekan hänen huotrastaan.) — Miekkaasi et saa siihen käyttää: sekin itkisi häpeästä! — (Katsellessaan ympärilleen huomaa hän maassa telttanuoran palan ja työntää sen Enomanuksen käteen.) — Kas tässä! Nyt mene!
ENOMANUS (seisoo yhä nuora kädessä; näyttää kuin aikoisi hän jotain sanoa, mutta sanaakaan ei tule hänen suustaan.)
SPARTACUS (kolkosti, käskevästi.)
Mene!
ENOMANUS (kääntyy ja lähtee kumarassa kuin vanhus — tahi kuin painaisi hänen hartioitaan hirveä taakka. Kaikki tuijottavat häneen äänettöminä ja uhkaavina.)
SPARTACUS (itsekseen.)
Niin.
Kaikkien mielet valtaa masennus.
KRATINOS (tulee oikealta.)
Etuvartijat ilmoittavat, että legioonat näkyvät jo kaukana tasangolla.
SPARTACUS.
Siis on kiirehdittävä. Hyväksyttekö ehdotukseni?