SPARTACUS. Heitä on nyt puolta enemmän kuin meitä. Mutta ole huoletta — me myymme henkemme kalliista. — (Astuu hitaasti Enomanuksen eteen ja katsoo häntä läpitunkevasti silmiin; sanoo sitten hillityllä, miltei surullisella äänellä.) — Mutta minne asetut sinä, Enomanus? Mikä on sinulle sopiva paikka? — (Enomanus painaa kalveten päänsä alas.)
Äänettömyys.
— Enomanus, miksi sen teit?
ARTARIK (joka toisten kanssa on ihmetellen katsonut.)
Mitä hän on tehnyt?
SPARTACUS. Petturi.
Antaa Artarik'ille kirjeen.
GARIZO.
Onko se mahdollista?
ARTARIK (joka on hätäisesti lukenut kirjeen.)Täällä on täysi selvyys.
— (Pahaenteisesti.) — Voi sinua!
KARMIDES.
Katsokaa häntä! Muuta todistusta ei tarvittaisikaan!
Enomanus on tuhkanharmaa ja läähättää raskaasti.