— Hyvästi!
Samassa kuuluu oikealta Roomalaisten torventoitotukset ja aivankuin vastaukseksi kajahtaa kaukaa vasemmalta taas orjien laulu.
SPARTACUS (nousee kiivaasti huudahtaen.)
Nyt kostoon — ja kuolemaan! — (Läheten gladiaattoreita.) — Riveihin!
Silmää hivelevän sirosti ja nopeasti järjestyvät heti gladiaattorien rivit.
SPARTACUS.
Me seisomme liikkumatta kunnes tulevat miekan tapaamille!
Kuin kuvapatsaat seisovat gladiaattorit — Spartacus ensimäisenä rivissä. Suunnattoman joukon askelten lähetessä hän vielä kerran kääntyy hiljaa taakseen ja katsahtaa tuskallisesti ja kolkosti sinne missä Licinian ruumis lepää — aivankuin viimeiseksi, äänettömäksi hyvästiksi…
Jo näkyy etujoukko. Mutta huomatessaan gladiaattorien äänettömät rivit pysähtyy se neuvottomana. Silloin kuuluu takaapäin
CRASSUKSEN (voimakas, röyhkeä ääni.)
Mitä nyt! Eteenpäin, sanon minä!
CRASSUS (läheten alapäällikköjensä ympäröimänä.) Ahaa! Vihdoinkin olet sinä vallassani! Sinä houkka, joka luulit voittavasi Rooman! Tänään joudut sinä korppien ruuaksi…
SPARTACUS (astuen askeleen eteenpäin.)
Tule tänne! — (Ja kun Crassus epäröi, lisää hän pilkallisesti.) —
Pelkäätkö, Rooman mies!