AGILO (uhkaavasti.) Vai niin, sinä musta libyalainen sika! Mutta jos et paikalla asetu —- niin olet sinä kuoleman! — Hildegard, tule tänne!
Naisten komeron ovelle ilmestyneiden naisten joukosta tulee nuori tyttö ja menee Agilon viereen.
VANHA NAISORJA (tyytymättömällä äänellä.) Mikä melu syntyy tässä yhdestä tyttöletukasta? Kaikki ovat saaneet täällä taipua… Ei suinkaan hän aio täällä säilyä koskemattomana?
Nauraa kuivaa, pahansuopaa naurua.
ÄÄNIÄ
— Mutta hänhän on vasta neljäntoista vuotias!
— Antakaa minun nukkua…
— Kyllä hän on jo kelvollinen!
— Hän tahtoo säilyä neitseenä!
Naurua.
VANHA NAISORJA.
Neljäntoista vuotias! Minulla oli siinä ijässä jo lapsi!
ÄÄNI.
Älkää melutko!
KHAKU.
Minä tahdon hänet!
ARTARIK (eräs suuri, synkkä germanilainen, joka koko ajan on käsiinsä nojaten istunut seinustalla ja tuijottanut eteensä, nousee ja puhuu hillityllä, läpitunkevalla äänellä.) Oi te kirotut elukat! — (Murinaa ja liikehtimistä.) — Niin, elukoita te olette! Te teette työtä kuin aasit, te teette kaiken työn — ja täällä te käyttäydytte kuin kiimaiset koirat! Teidän ainoana päämääränänne on tyydyttää himojanne — siittää uusia orjajoukkoja kirotuille herroillenne! Oi, te onnettomat raukat!