GARIZO (kiihkeästi.)
Missä on Licinius? Eikö kukaan tiedä, missä Licinius on?
KRATINOS.
Sanoivat hänen eilen lähteneen Roomaan.
GARIZO.
Vahinko! Olisin tahtonut nähdä hänen sydänverensä!
ÄÄNIÄ.
— Oikein puhut!
— Hän olisi sen satakertaisesti ansainnut!
— Odota poikani…
ARTARIK.
Se on minun tehtäväni, Garizo!
SPARTACUS.
Ei kinasteluja! Nyt on aika lähteä kohti Roomaa!
Orjat alkavat kiireesti poistua, melu ja uhkaavat huudot täyttävät luolan.
CRIXUS (uhkaavasti.)
Heidän verensä pitää virtoina vuotaman!
ÄÄNI.
— Roomaan!
— Voi ylimyksiä!
— Voi tyranneja!
— Roomaan!
SPARTACUS (luo omituisen katseen ympärilleen: mustiin seiniin, kahlepalasiin, kuolleihin, jotka viruvat lattialla niin liikkumattomina ja hiljaisina… Samassa alkaa ulkopuolelta kuulua orjain laulun hurja, uhmaava sävel. Hänen silmänsä välähtävät ja hän kysyy matalalla äänellä.) Onko kaikki valmiina, Karmides?