FULVIUS.
Hän on saanut itse jumalilta tämän lahjan.
MARCELLUS (nousten.)
Minä kiitän teitä, ystäväni, näistä ansaitsemattomista ylistyksistä.
Hän viittaa ja samalla alkaa oikealta esirippujen takaa kuulua soittoa. Kappale on reipas, täynnä elämää ja intohimoa. Soiton kuluessa ovat useimmat ääneti, kuuluu vain epäselvää puheensorinaa ja yksityisiä huudahduksia. Kun soitto on tauonnut, kuuluu kättentaputuksia.
ÄÄNI.
Täällä tahtoisin olla aina…
POMPONIA (kiihkeännäköinen, kaunis nainen.)
Mutta sanokaa, ystävät, onko totta, että orjakapina on puhjennut?
FULVIUS.
Totta se on, mutta miksi sitä kysyt, valtijattareni?
POMPONIA. Sentähden, että nuo koirat tietysti ryöstävät maatilani, niinkuin viimeisenkin orjakapinan aikana!
LICINIUS (ylimielisesti.)
Joutavia!
VERUS.
Älä sano joutavia! Asema on vakava.
LICINIUS.
Joutavia! Mitä heidän kapinansa sitten merkitsee!