ANICIUS.
Onkohan Spartacus jo saatu kiinni?
LICINIUS. En vielä ole saanut siitä tietoa, mutta ei hän kauan voi piiloittautua. Clodiuksella on siksi suuri ylivoima, että hänen täytyy joukkoineen pian joutua kiinni. — (Kevyesti.) — Mutta te ette kai tiedä, että meillä oli toinenkin kapina?
ÄÄNIÄ.
— Koska?
— Kapina, miksi et sinä ole kertonut?
— Kerro, milloin, miten?
LICINIUS. Se oli samana yönä kun gladiaattoritkin karkasivat. Heitin muutamia niistä ergastulumiin, ja kun orjavouti jälkeenpäin meni sinne, hyökkäsivät orjat hänen kimppuunsa ja löivät puolikuoliaaksi.
ANICIUS.
Entä sitten?
LICINIUS. Minä tulin sotilaitten kanssa paikalle ja tein leikistä lyhyen lopun. Osa ripustettiin heti ristille, osa tuli ruoskituksi — ja minä vakuutan, perinpohjin, — ja kolmas osa, nimittäin kiihottajat, istuvat nyt kahleissa samassa luolassa kuolleitten ja kuolevien kanssa.
ANICIUS.
Ripeästi toimittu! Miten aijot menetellä jälelläolevien kanssa?
LICINIUS (julmasti hymyillen.)
Luulen, että annan heidän olla siellä.
VERUS (kauhulla.)
Annat heidän kuolla nälkään.
LICINIUS (kylmästi.)
Aivan niin!