KARMIDES
Kerberus sinut syököön!
ARATUS (raivoisalla ilkeydellä.) Älkää huutako, sanon minä! Älä röyhkeile, Crixus… — Hiljaa. — Mitä seuraa, Liciniukselle…?
SPARTACUS (nousee hitaasti ja tuijottaen jääkylmin, läpitunkevin
katsein Aratukseen sanoo hiljaa, kolealla, onnettomuutta ennustavalla
äänellä.)
Siitä seuraa, että sinut heti sen jälkeen kannetaan kuopille…
Ymmärrätkö…?
ARATUS (sammaltaen pelästyneenä.)
Enhän minä… En minä ole aikonutkaan … en mitenkään…
KARMIDES.
Niin… Minä neuvon, että olet ääneti…
CRIXUS. Tuollaisille minä en puhu, mutta teille, jotka ymmärrätte, teiltä minä kysyn: eikö olisi jotain tehtävä? Meidän olomme on pahempi kuin tavallisten orjien. Kuin teuraseläimet pakotetaan meidät areenalle… Meillä on aina kuolema silmien edessä…
KARMIDES.
Kapinaan on noustava!
GRATUS (katkerasti.) Sinun puheesi on totta, Crixus. Mutta mitä hyödyttäisi kapina? Minä olen varma siitä, että legioonat paikalla piirittäisivät meidät ja silloin saisimme kauniisti lähteä ristiinnaulittaviksi!
ÄÄNIÄ
— Se on totta!
— On se niinkin!
CRIXUS Minä tarkoitan, että gladiaattorit kaikissa kouluissa yht'aikaa tekisivät kapinan ja ryntäisivät vapauteen…