ÄÄNIÄ.
— Aivan niin!
— Siihen annan ääneni!
CRIXUS Gratus, sinä sanoit, että joudumme ristille, jos yritämme taistella vapautemme puolesta. Mutta sano minulle, sanokaa minulle: minkävuoksi te huomenna menette kuolemaan?
GRATUS (hämillään.)
Sitä en tullut ajatelleeksi…
CRIXUS (katkerasti ja kiihottavasti.) Siinäpä se! —- Te olette nyt eläviä, nuoria ja voimakkaita. Mutta huomen illalla tähän aikaan makaa suurin osa teistä elottomina, silvottuina… Teidän verenne on vuotanut kuiviin areenan hiekkaan ja teidät paiskataan likaisiin kuoppiin kuin koirat! Ja minä sanon minkätähden. — (Painavasti) — Herrojenne huviksi.
ÄÄNIÄ (katkeria, synkkiä.)
— Se on totta!
— Tuota en ole ajatellut!
— Se on liiankin totta!
CRIXUS. Gratus pelottaa meitä ristinpuulla. Mutta kun meidän kaikissa tapauksissa täytyy pian kuolla, niin sanokaa: onko teistä mieluisampaa kuolla ylimysten huvittamiseksi kuin taistelussa oman vapautenne puolesta?
ENOMANUS (kuin havahtuen.)
Kautta jumalien! Sinä puhut totta, Crixus!
CRIXUS. Ja huomatkaa, että me voimme myöskin voittaa ja päästä tästä kirotusta orjuudesta.
KARMIDES.
Spartacus, mitä sinä ajattelet?
SPARTACUS (synkästi.)
Minä en ajattele mitään…