TRASEAS.
Ei, soittakaa paremmin! Fulvius lausukoon soiton säestyksellä.
FULVIUS (juopuneen äänellä, kieli hiukan kangertaen, juhlallisesti.)
Kuohuos viini, sä parahin nesteistä maan! Hehkuos nainen sä jumalten lahja vaan! Nyt Rooman mies, sä johtaos ties suloniityille Baccuksen! Elä Rooman mies! Mut kuolkohot orjat…
HUUTOJA.
— Ei enää orjista!
— Hyvä! Hyvä!
— Se ei ollut johdonmukainen!
Fulvius rötkähtää raskaasti sohvalle.
— Sinä olet humalassa, Fulvius!
— Mitä te johdonmukaisuudesta! Iloitkaamme!
— Iloitkaamme!
Kun soitto on loppunut, nousee
MARCELLUS (lausuen.)
Minulla on onni näyttää teille tänään maailman väkevimpäin painijoiden
kamppailu: teille
tunnetun voittamattoman roomalaisen Valerianuksen ja germanilaisen
Asatorin. Orjat! — (Viittaa orjille.)
Ilmoitus otetaan vastaan kättentaputuksin ja hyväksymishuudoin ja orjat levittävät nopeasti suihkukaivon ja pöydän väliselle tilalle (vasemmalle) maton.
Marcelluksen viittauksesta alkaa reipas, juhlallinen marssi ja sisään astuu kaksi painijaa. He ovat muuten alastomat paitsi vyötäiset ovat peitetyt. Ja kun he seisovat kumpikin puolellaan kädet ristissä rinnalla, luulisi näkevänsä kaksi eri taiteilijan veistämää Hercules- patsasta. — Kuuluu hermostuneita ja kiihkeitä