Suomessa, Puolassa, kaikkialla toimeenpannaan samana yönä, samalla kellonlyönnillä, ja tulee hämmästyttämään koko maailmaa.
— Mikä se on? — kuiskasi urkkija tahtomattaan, ja hänen äänensä vapisi kiihkeästä uteliaisuudesta ja jännityksestä.
— Niinkuin toveri Lemponen hyvin tietää, ovat urkkijat, santarmit ja provokaattorit vaarallisimmat vihollisemme. Tehän tiedätte, miten parhaatkin suunnitelmat ovat useimmiten särkyneet niiden kavalien juonien vuoksi. Sen tähden on päätetty hävittää ne kaikki yhtaikaa yhtenä yönä, yhdellä ainoalla jättiläisiskulla, ettei seuraavana aamuna löydetä yhdestäkään edes luunikamaa. Ja se hetki on niin lähellä, ettei kukaan aavista.
Mauri vaikeni ja kuuli urkkijan hengityksen muuttuneen käheäksi ja vapisevaksi: hän rykäsi ja sopersi tukehtuneesti:
— Koska se… tapahtuu?
— Siitä juuri tänään sain tiedon, mutta sitä ei saa sanoa komitean jäsenillekään ennenkuin kaksi tuntia aikuisemmin. Nyt olisi vain päätettävä heidän kuolintavastaan.
— Kuolintavasta…, — ähkäsi urkkija kauhuissaan. Mauri kuuli nurkasta pidätetyn naurunpurskahduksen ja jatkoi tyynesti:
— Niin, Venäjän komitea on myöntänyt kaksi erilaista menettelytapaa, joista voidaan valita se mikä, parhaiten soveltuu paikallisiin oloihin. Ensimmäinen on se, että heidät kaikki kootaan johonkin suureen heinämakasiiniin tai muuhun tulenarkojen tavarain varastorakennukseen, valetaan perinpohjin bentsiinillä — ja sitten tuleen. Toisen mukaan viedään heidät johonkin vanhaan laivaan tai proomuun, jossa on raskas kivilasti, suletaan kaikki kannen alle, hinataan merelle, — ja sitten pohjaluukut auki! Silloin ei noista koirista todella jää kummassakaan tapauksessa mitään jälelle.
Taas kuului urkkijan tuskanvoihketta muistuttava huokaus ja Mauri jatkoi säälimättömänä:
— Kun te ette ollut viime kokouksessa, niin selitän lyhyesti, miten kaikki on järjestetty. Ensinnäkin on eräs upporikas venäläinen puoluetoveri lahjoittanut koko omaisuutensa, 30 miljoonaa ruplaa, suunnitelman toteuttamiseksi. Mekin saimme 200 000 markkaa, ja siitä jää ylikin. Siitä meni kyllä santarmipäällikön kirjurin lahjomiseen satatuhatta markkaa, mutta todellisuudessa siitä maksetaan vain neljäs osa.