Toiset olivat tukehtumaisillaan nauruun, ja Mauri oli niin innostunut osaansa, ettei muistanut mitään muuta.
Yhtäkkiä kuuli hän hiljaista kahinaa, samalla kun urkkijan hengitys muuttui vielä lyhyemmäksi ja käheämmäksi. Mauri tunsi jotenkin omituisesti vaistoten, että toinen oli päättänyt toimia, — että hän veti asetta taskustaan.
Mutta niinkuin ennenkin vaaran hetkellä, tunsi Mauri koko olemuksensa jännittyvän, menettelysuunnitelma välähti kuin salamana hänen aivoissaan; samassa silmänräpäyksessä ojensi hän kätensä ja kuiskasi varoittavasti:
— St! Kuulitteko? Täällä on koira! Kas tuossa!
Urkkija hätkähti, jäi kuin kauhusta jähmettyneenä, henkeä pidättäen kuuntelemaan, ja koskettaessaan tämän vapisevaa olkapäätä tiesi Mauri tuolla omituisella vaistolla, joka syntyy vain nyrkkeilyharjoitusten kautta, millä kohdalla toisen leuka oli, — ja siihen suuntasi hän -»suoran oikeankäden iskun» sellaisella voimalla, että pimeä makasiini kajahti. Ja samalla hetkellä kuu urkkija lennähti heinille, tarttui Mauri tämän oikeaan käteen, väänsi siitä revolverin ja tarttui kurkkuun — niin nopeasti ja varmasti kuin olisi hän nähnyt. Mutta urkkija ei huutanutkaan, kuten Mauri oli epäillyt, ja kun toiset tulivat esiin ja valaisivat taskulampuillaan, makasi tämä liikkumattomana ja kalpeana kuin kuollut. Mauri otti hänen vyöstään pitkän tikarin ja pyysi toisia olemaan vielä hetkisen hiljaa.
Urkkija alkoi liikahdella ja valitella, ja kun hän vihdoin virkosi, selitteli Mauri hätääntyneenä:
— Voi, antakaa anteeksi, toveri Lemponen! En ymmärrä, miten se kävi teihin? Ehkä te siirryitte juuri silloin, sillä minä olin varma, että edessäni oli koira, — ja sitä minä koetin lyödä. Nouskaa nyt ylös. — kas niin!
Hän piteli urkkijaa olkapäästä, ja kun tämä yritti änkyttää jotain, kuiskasi hän taas pelokkaasti:
— St! Herra jumala! Se tulee taas… Se on vesikauhuinen… Olkaa hiljaa, nyt isken sitä, — nyt en ainakaan erehdy!
Taas sattui urkkijaa sydänalaan, niin että tämä vääntelehti heinillä voimatta hyvään aikaan hengittää. Ja taaskin astui Mauri häntä kohti ja änkytti epätoivoisesti: