Antonius esitti muutamin sanoin Marcuksen, joka nyt ensi kertaa oli salaliiton pääkomitean kokouksessa, ja sen jälkeen hän astui pöydän päähän puheenjohtajan paikalle. Hän naputti pitkällä, laihalla sormellaan pöytään ja alkoi puhua hillitysti matalalla, sointuvalla äänellään; hän ilmoitti saaneensa tärkeän tiedon: — hallitus aikoo lähitulevaisuudessa julistaa yleisen liikekannalle-panon ja sen jälkeen sodan naapurivaltakuntaa vastaan. Hän ehdotti siis keskusteltavaksi, mitä on asian johdosta tehtävä, mihin ryhdyttävä, ja kehoitti jokaista lausumaan mielipiteensä.
Tuo hitaasti lausuttu tiedonanto iski miesjoukkoon kuin salama. Kaikkien kasvot näyttivät hämmästyneiltä, kiihtyneiltä, ja sitten kuului hiljaista, uhkaavaa mutinaa.
Eräs nuori luutnantti nousi seisomaan. Hänen kauniit, miltei naiselliset kasvonsa olivat kalvenneet, ja hän huudahti vihasta ja mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä:
— Ei! Kyllä meidän nyt täytyy tehdä jotakin — sota täytyy estää vaikka miten! Ja minä puolestani olen sitä mieltä, että nykyinen pääministeri on suurin sodanlietsoja. Hän on jo kauan saarnannut sotaa — ja nyt hän on saanut sen aikaan! Jos hänet saataisiin nopeasti pois virastaan, niin ehkei sodastakaan tulisi mitään. Ehdotan siis, että hänet poistetaan — ja minä tarjoudun panemaan sen toimeen!
Tällöin nousi muuan välskäri, jolla oli miehekkäät, avoimet kasvot, ja alkoi puhua tyynesti ja vakuuttavasti:
— Kuulkaapas nyt, toveri! Te olette hyvin nuori, muuten ymmärtäisitte, etteivät muutamat ministerit sotia aiheuta eikä niitä poistamalla siis voida estää sotaa. Huomenna olisi kaksi hänen tilallaan.
— Oikein! Hyvä! keskeyttivät jotkut.
Nuori luutnantti puolusti ehdottamaansa tekoa edes vastalauseena, mutta hänelle selitettiin, että siitä seuraisi vain kuritustoimenpiteitä. Vihdoin hän kysyi tuskaantuneena:
— Miten me sitten estämme sodan?
— Koska toiset eivät puhu, niin minä sanon lyhyesti oman mielipiteeni, puhui välskäri selvästi ja vakuuttavasti. — Ensiksikin meidän on heti ilmoitettava tästä kansainvälisen Sosialistien ja Sotilasliiton pääkomitealle ja naapurimaan liitolle, jotta he itse voivat ryhtyä vastatoimenpiteisiin, toiseksi oman maamme sosiaalidemokraattiselle puolueelle, sillä siitä riippuu onnistuminen. Jos he voivat julistaa ratkaisevalla hetkellä suurlakon, pysähdyttää liikenteen ja sotatarviketeollisuuden — niin sota on estetty!