— Oikein! Oikein puhut!
Heidän katseensa kiduttivat tuskallisesti Brutusta; lopulta hän änkytti tolkuttomasti:
— Eipä ole tuota — sinullakaan sellaista keinoa…
— Ei Antonius ole koskaan kerskannutkaan mistään "rohkeista teoista", sanoi sosialisti ja häneen yhtyi muutamia muita:
— Ei koskaan!
— Minä olen jo esittänyt keinoni, sanoi Antonius kylmästi.
Brutuksen korvissa soi vieläkin äskeinen pilkkanauru, hän näki nytkin ympärillään ivallisia katseita — ja hän tahtoi maksaa takaisin:
— Anteeksi, että minun täytyy vieläkin kysyä: entä jos sittenkin joudumme tappiolle — ellemme sinun keinoillasi voikaan estää sotaa?
— Siinä tapauksessa minulla on toinen keino, jolla me voitamme.
Antonius sanoi sen ulkonaisesti yhtä tyynenä kuin olisi Brutus kysynyt tulitikkuja ja hän vastannut siihen myöntävästi; se petti monen läsnäolijoista niin, etteivät he ymmärtäneet heti, mitä kaikkea tuo lyhyt lause sisälsi.