— Emmekä me sentään koiria ole!
— Viekää meidät siis kaikki putkaan!
— He puhuivat totta.
— Menkää itse putkaan!
Kapteeni käännähti kostonhimoisena sinne tänne, mistä milloinkin kuuli loukkaavampia huutoja, ja hänen suuri päänsä keikkui lyhyen kaulan varassa kuin suuren pöllön, joka on äkkiä tuotu päivänvaloon.
Mutta kun hän ei saanut ketään kiinni, alkoi hän vavista raivosta ja huusi hirmustuneena:
— Ellette paikalla tottele, ammutan minä jok'ainoan! Sillä te olette tehneet selvän kapinan! Ja ellette…
Hänen äänensä hukkui voimattomana siihen vihan ja katkeruuden myrskyyn, joka puhkesi sotilasjoukossa. Rivit näyttivät hiukan liikahtavan: sekavan metelin ylitse erotti vain joitakin erinäisiä huutoja:
— Ampukaa vain!
— Ei ole väliä, missä ammutaan!