— Emme sinua syytä, veli!
Keskeytyksen vaiettua jatkoi äskeinen puhuja hillitysti ja vakavasti:
— Nyt meidän täytyy vain koettaa estää nuo seuraukset. Ja ensimmäinen ehto on, että pysymme lujina päätöksessämme. Jos pienempikin osa luopuu tovereistaan, niin silloin joudumme kaikki kuoleman omiksi; mutta jos kaikki ovat miehiä — niin heidän on vaikea ampua täysilukuista pataljoonaa. Rohkeutta siis! Ja kukaan älköön pettäkö veljiänsä.
Kun hän oli lopettanut, kuului innostuneita, päättäviä huudahduksia:
— Oikein puhut, veli!
— Kaikki pysymme lujina!
— Minut ainakin saa tappaa — mutta minä en peräydy!
— Enkä minä!
Ja aivan kuin vastaukseksi noihin huudahduksiin alkoi kaukaa kaupungilta kuulua kumeata jyrinää; se läheni lähenemistään — aivan kuin olisi lähestynyt troopillisten maiden peloittava hirmumyrsky.
Se tuntui kaamealta illan hiljaisuudessa.