Esikuntapäällikkö rykäisi ja lausui hiljaa, korostaen joka sanaa:
— Meillä ei ole muuta kuin yksi ainoa pelastus — että kahden päivän kuluttua julistetaan ja aloitetaan sota.
Kuului kummastuneita kysymyksiä:
— Sota — kahden päivän kuluttua…?
— Eihän liikekannallepanokaan ole loppuun suoritettu?
— Entä kapinalliset?
— Ei sitä voi niin pian.
— Niin, pitäisi ministerineuvoston kanssa yhteisesti keskustella…
— Hyvät herrat! alkoi taas esikuntapäällikkö. — Minä olen jo keskustellut ministerineuvoston puheenjohtajan kanssa. Ministerineuvosto on parhaillaan koolla, joten voimme tarpeen vaatiessa siirtyä sinne — kun kapinallisten asia on ensin päätetty. Sitten hän miltei kuiskaavalla äänellä esitti, miten kapinallisia on rangaistava ja ehdotti, että huomenna aamupäivällä on hallituksen toimesta levitettävä kaikkialle lyhyt juliste, jossa mm. ilmoitetaan, että vihollinen on jo hyökännyt rajan yli, ja lopetti puheensa seuraavasti:
— Kun siis samanaikaisesti rangaistusten toimeenpanon kanssa levitetään noita julisteita, on salaliittolaisilta maa poissa jalkojen alta; he eivät uskalla ryhtyä kostotoimiin — he näkevät heti, että me emme nyt leikittele!