Marcus ei kyennyt tähtäämään; hänen ruumiinsa vapisi ja otsalta virtaava hiki sokaisi silmät. Onneksi näkyi toinen tulisilmistä sentään sammuvan — hetken kuluttua toinenkin.
Julius hiljensi vauhtia, ja he alkoivat suunnitella, miten parhaiten pääsisivät kaupunkiin.
Mutta syysaamu alkoi jo hämärtää, ennenkuin he sinne ehtivät.
JUUDAAN JULISTUS.
Marcus nukkui vielä, kun Antonius puoli yhdeksän aikaan tuli hänen luokseen. Hän näytti kiihtyneeltä ja ojensi vaieten Marcukselle paksuilla kirjaimilla painetun julisteen:
"Kansalaiset!
"Isänmaata uhkaa kauhea vaara! Vihollinen on hyökännyt yli rajan! Ja luultavasti saman vihollisen palkkaamana teki S:ssa oleva pataljoona eilen illalla ilmikapinan! Hallituksen on täytynyt isänmaan edun tähden toimia nopeasti. Ja me luotamme lujasti siihen, että jokainen maataan rakastava kansalainen on huokaava helpotuksesta kuullessaan, että nuo röyhkeät isänmaanpetturit ovat tänään saaneet ansaitun rangaistuksensa. Kehoitamme jokaista toimimaan niin, että voimme voimakkaina kestää isänmaata kohtaavat koettelemukset, karkottaa takaisin julman vihollisen — jos se määrättömässä röyhkeydessään rohkenisi julistaa sodan isänmaatamme vastaan!"
Marcus hieroi silmiään ja tuijotti uudelleen kauhistuneena paperia.
— Onko mahdollista…? hän sammalsi tolkuttomasti. — Onko tämä hallituksen julistus? Ja miten sinä olet saanut tämän?
Antonius puhui kiireisesti, matalalla äänellä: