— Oi, ajatteletko sinäkin niin? huudahti Julia kiihkeästi keskeyttäen.
Uusi pormestari kumarsi hiukan, lausuen sydämellisen kohteliaasti:
— Olkaa hyvät ja astukaa tilapäiseen asuntoonne!
Sitten hän ojensi käsivartensa Julialle. Samassa tuli heidän jäljessään Juliusta hoitava nuori lääkäri ja ilmoitti, että Julius voi hyvin; oli juuri tullut tuntoihinsa ja sitten nukkunut. — He lähtivät keventynein mielin ylös punaisen maton peittämiä portaita.
Eteisessä tohtori pysähtyi ja selitti matalalla äänellä, että talo kaikkineen oli heidän käytettävänään, ja pyysi hartaasti, ettei Marcus tekisi pariin päivään kerrassa mitään.
Hän aikoi jo lähteä, mutta kääntyi sitten ja lisäsi matalalla äänellä:
— Unohdin mainita, että makuuhuoneen kalusto muutetaan kokonaan — mutta se ei tule teitä häiritsemään: muuttomiehet kulkevat toisia portaita.
— Älkää nyt meidän tähtemme…
— Rakas ystävä, keskeytti tohtori sydämellisesti hymyillen. — Sallikaa meidän itsemme tähden tehdä jotakin! Sillä meidän olisi paha olla, ellemme saisi edes mitään…
Tohtorin puhe keskeytyi, sillä alhaalta juoksi sotilaspukuinen lähetti ja ilmoitti hengästyneenä: